18 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä.

² Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,

³ Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

⁴ Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.

⁵ Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.

⁶ Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.

⁷ Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.

⁸ Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

⁹ Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

¹⁰ Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.

¹¹ Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;

¹² hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.

¹³ Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

¹⁴ Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.

¹⁵ Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

¹⁶ Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.

¹⁷ Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;

¹⁸ hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.

¹⁹ He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.

²⁰ Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.

²¹ Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.

²² Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

²³ Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

²⁴ Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.

²⁵ Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.

²⁶ Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

²⁷ puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.

²⁸ Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

²⁹ Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

³⁰ Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

³¹ Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

³² Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme -

³³ se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

³⁴ tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,

³⁵ joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

³⁶ Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

³⁷ Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.

³⁸ Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

³⁹ minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.

⁴⁰ Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.

⁴¹ Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.

⁴² He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

⁴³ Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

⁴⁴ Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

⁴⁵ Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.

⁴⁶ Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.

⁴⁷ Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

⁴⁸ Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;

⁴⁹ sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

⁵⁰ Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

⁵¹ sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.