115 Älä meille, Herra, älä meille, vaan omalle nimellesi anna kunnia armosi ja totuutesi tähden.

² Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"

³ Meidän Jumalamme on taivaissa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee.

⁴ Mutta heidän epäjumalansa ovat hopeata ja kultaa, ihmiskätten tekoa.

⁵ Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe.

⁶ Niillä on korvat, mutta eivät kuule, niillä on nenä, mutta eivät hajua tunne.

⁷ Niiden kädet eivät koske, niiden jalat eivät astu, ei tule ääntä niiden kurkusta.

⁸ Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin.

⁹ Israel, turvaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.

¹⁰ Te, Aaronin suku, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.

¹¹ Te, Herraa pelkääväiset, turvatkaa Herraan - hän on heidän apunsa ja kilpensä.

¹² Herra muistaa meitä ja siunaa, hän siunaa Israelin sukua, hän siunaa Aaronin sukua,

¹³ hän siunaa niitä, jotka Herraa pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin.

¹⁴ Herra lisätköön teitä, sekä teitä että teidän lapsianne.

¹⁵ Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.

¹⁶ Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.

¹⁷ Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.

¹⁸ Mutta me, me kiitämme Herraa, nyt ja iankaikkisesti. Halleluja!