Font Size
Jobin 6
Raamattu 1933/38
Jobin 6
Raamattu 1933/38
6 Job vastasi ja sanoi:
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani - ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
Job 6
New International Version
Job 6
New International Version
Job
6 Then Job replied:
2 “If only my anguish could be weighed
and all my misery be placed on the scales!(A)
3 It would surely outweigh the sand(B) of the seas—
no wonder my words have been impetuous.(C)
4 The arrows(D) of the Almighty(E) are in me,(F)
my spirit drinks(G) in their poison;(H)
God’s terrors(I) are marshaled against me.(J)
5 Does a wild donkey(K) bray(L) when it has grass,
or an ox bellow when it has fodder?(M)
6 Is tasteless food eaten without salt,
or is there flavor in the sap of the mallow[a]?(N)
7 I refuse to touch it;
such food makes me ill.(O)
8 “Oh, that I might have my request,
that God would grant what I hope for,(P)
9 that God would be willing to crush(Q) me,
to let loose his hand and cut off my life!(R)
10 Then I would still have this consolation(S)—
my joy in unrelenting pain(T)—
that I had not denied the words(U) of the Holy One.(V)
11 “What strength do I have, that I should still hope?
What prospects, that I should be patient?(W)
12 Do I have the strength of stone?
Is my flesh bronze?(X)
13 Do I have any power to help myself,(Y)
now that success has been driven from me?
14 “Anyone who withholds kindness from a friend(Z)
forsakes the fear of the Almighty.(AA)
15 But my brothers are as undependable as intermittent streams,(AB)
as the streams that overflow
16 when darkened by thawing ice
and swollen with melting snow,(AC)
17 but that stop flowing in the dry season,
and in the heat(AD) vanish from their channels.
18 Caravans turn aside from their routes;
they go off into the wasteland and perish.
19 The caravans of Tema(AE) look for water,
the traveling merchants of Sheba(AF) look in hope.
20 They are distressed, because they had been confident;
they arrive there, only to be disappointed.(AG)
21 Now you too have proved to be of no help;
you see something dreadful and are afraid.(AH)
22 Have I ever said, ‘Give something on my behalf,
pay a ransom(AI) for me from your wealth,(AJ)
23 deliver me from the hand of the enemy,
rescue me from the clutches of the ruthless’?(AK)
24 “Teach me, and I will be quiet;(AL)
show me where I have been wrong.(AM)
25 How painful are honest words!(AN)
But what do your arguments prove?
26 Do you mean to correct what I say,
and treat my desperate words as wind?(AO)
27 You would even cast lots(AP) for the fatherless(AQ)
and barter away your friend.
Raamattu 1933/38 (R1933)
New International Version (NIV) 
Holy Bible, New International Version®, NIV® Copyright ©1973, 1978, 1984, 2011 by Biblica, Inc.® Used by permission. All rights reserved worldwide.
NIV Reverse Interlinear Bible: English to Hebrew and English to Greek. Copyright © 2019 by Zondervan.